Minkälainen on työhistoriasi ja kuinka kauan olet työskennellyt nykyisessä työtehtävässäsi?
–Olen ravitsemusterapeuttina KYSssa. Pääasiassa vastaan vaikean lihavuuden hoidosta ja jonkin verran hoidan myös syömishäiriösairauksia. Sitä ennen olen ollut ravitsemusterapeutin sijaisena KYSllä syksystä 2014 lähtien ja hieman myöhemmin myös osa-aikaisena lehtorin sijaisena Itä-Suomen yliopistolla. Olen valmistunut vuonna 1996, joten muuten työhistoriaa on kertynyt 20 vuotta. Tuo koostuu ammatillisen koulutuksen opetustöistä, tutkimusravitsemusterapeutin töistä lääketutkimuksissa, tutkijan ja asiantuntijan töistä erilaisissa hankkeissa (mm. Työterveyslaitos), oman tutkimustyön tekemisestä (väitöskirja) sekä ravitsemusterapeutin töistä erikoissairaanhoidossa KYSllä ja OYSssa sekä yksityisellä sektorilla.
Miten olet päässyt nykyiseen työpaikkaasi? Millainen oli hakuprosessi?
– KYSn virka oli auki ja hain sitä sähköisellä hakemuksella. Aiempiin työpaikkoihin (Itä-Suomen yliopisto ja KYS) pääsin lähettämällä avoimen hakemuksen, jossa ilmoitin olevani kiinnostunut sijaisuuksista sairaalalla ja yliopistolla. Sitten minuun otettiin yhteyttä sekä KYS:ltä että Itä-Suomen yliopistolta.
Minkälainen on tavallinen työpäiväsi? Millaisia asiakkaita sinulla käy?
– Aamuni alkaa kahdeksalta ja ensimmäisenä avaan tietokoneen, jolta tarkistan ajanvaraukset ja käyn läpi päivän asiakkaat. Yliopistolla aamu taas puolestaan alkaa opetuksen suunnittelulla ja mahdollisilla opiskelijoiden ohjaamistapaamisilla. Sairaalalla tapaan aamulla 2-3 asiakasta ja iltapäivällä myös 2-3 asiakasta. Pääasiassa hoidan lihavia ja syömishäiriöisiä. Jos lääkäreiltä tulee lisäksi konsultaatiopyyntöjä, teen ne joko saman päivän aikana tai seuraavana päivänä.
Minkälaisista luonteenpiirteistä ja taidoista on hyötyä työssäsi?
– Vuorovaikutustaidot ovat tärkeimmät tässä ammatissa, täytyy olla halua ja uskallusta kohdata ihmisiä sekä auttaa heitä. Työ vaatii myös joustavuutta. Lisäksi täytyy osata ottaa ammattilaisen rooli oman persoonan rajoissa.
Mikä työssäsi on palkitsevinta/haastavinta?
– Palkitsevinta on onnistunut ohjaustilanne ja se, että asiakas itse kokee saaneensa tapaamisesta jotain. Haastavinta on se, jos on liian kiire eikä ehdi perehtyä asiakkaisiin kunnolla etukäteen.
Kuinka paljon pystyt vaikuttamaan työtehtäviisi tai työaikaasi?
– Ravitsemusterapeutin työaika on kello 8-16, sille välille täytyy ajoittaa asiakkaiden tapaamiset mutta esimerkiksi siihen voi vaikuttaa, kuinka monta asiakasta päivän aikana tapaa. Lisäksi työalueen mukaan voi vaikuttaa siihen, tapaako ryhmiä vai yksilöitä.
Oletko kokenut koulutuksesta saamiasi oppeja ristiriitaisiksi työelämässä? (Tuntuuko, että meille opetetaan sellaisia asioita, mitä ei voida käytännön työssä toteuttaa? Onko järkevämpää toimia toisella tavalla? Ovatko opit nykyaikaisia ja toimivia?)
– Olen pääasiassa tyytyväinen koulutukseemme, olisin kuitenkin kaivannut enemmän opetusta itse terapeutin työstä eli ohjaamisesta. Lisäksi täytyy muistaa, että olen valmistunut 90-luvulla, joten esimerkiksi lihavuuden hoidossa on sen jälkeen tapahtunut muutoksia.
Mihin suuntaan mielestäsi tulevaisuuden ravitsemusneuvonta on menossa?
– Ravitsemusneuvonta on nykyään laaja-alaisempaa/kokonaisvaltaisempaa, sillä siihen liittyvät ravitsemuksen lisäksi myös muut elämäntavat. Ravitsemusterapeuttina tulee olla perillä pinnalla olevista asioista ja olla avarakatseinen niiden suhteen. Toisaalta ihmisiä pitäisi taas auttaa näkemään metsä puilta, eli keskittyä ravintoaineiden sijaan itse ruokaan.
Koetko, että opiskeluaikaisilla vapaavalintaisilla opinnoilla tai kandi-/gradutyön aiheella voi parantaa asemaansa työmarkkinoilla alallasi?
– Oman graduni tein aistinvaraiseen arviointiin liittyen ja sainkin ensimmäisen työpaikkani tuotekehitykseen liittyen varmaankin osaksi sen avulla, joten kyllä.
Kannattaako osaamistaan painottaa johonkin tiettyyn aihealueeseen vai onko parempi olla vain keskinkertaisen hyvä kaikessa? (Erityisesti jos puhutaan julkisella puolella työskentelystä)
– Ennen kuin tietää oman alueensa, on hyödyllisempää, kun tietää vähän kaikesta jotakin. Ei siis kannata sulkea mitään erityisesti pois, sillä se voi kaventaa työllistymismahdollisuuksia.