Moikka retikkalaiset!
Helmikuun vaihtuessa maaliskuuhun sain kauan odotetun kandiharkkani Tikkurilan terveysasemalla päätökseen. Harjoittelu opetti paljon, ja tässä postauksessa aionkin kertoa hieman harjoittelustani, sekä oivalluksista, joita harjoittelussa tein 😊
Harjoittelupaikkani suhteen suunnitelmat ehtivät kertaalleen vaihtua koronan pilatessa aikomukseni tehdä harjoittelu viime vuoden keväänä. Nyt vuoden kauemmin opiskelleena (ja ehkä vähän viisaampanakin) päätin muuttaa alkuperäistä suunnitelmaani tehdä harjoittelu yhdistyksessä ja hakea harjoittelijaksi perusterveydenhuoltoon. Tavoite osoittautui hieman haastavaksi, sillä korona vaikutti monen töihin sekä mahdollisuuteen ottaa harjoittelijaa. Sinnikkyys kuitenkin palkittiin, kun Vantaan kaupungin ravitsemusterapian yksikkö lupautui ottamaan minut ensimmäiseksi kandiharjoittelijakseen.
Harjoitteluni suoritin Tikkurilan terveysasemalla, jossa työskentelee Vantaan kaupungin ravitsemusterapeutit. Nämä kolme ravitsemusterapeuttia ovat jakaneet työnsä vastuualueittain lapsiin ja nuoriin, työikäisiin sekä vanhuksiin. Kaikki kolme toimivat ohjaajinani ja pääsin seuraamaan kaikkien työpäivää potilasohjauksineen. Pääsin seuraamaan muun muassa painonhallinnan, ärtyvän suolen oireyhtymän ja munuaispotilaan ruokavalio-ohjauksia, hiilihydraattilaskentaa diabetekseen liittyen, syömishäiriöpotilaita, vanhusten painonhallinnan ohjauksia sekä monipuolisesti lasten ohjauksia, jotka käsittelivät allergioita, erikoisruokavalioita sekä valikoivaa syömistä.
Tämän lisäksi harjoitteluun kuului itsenäistä työtä, tärkeimpänä erilaiset potilasohjeet sekä elintarvikelistaukset potilasohjausten tueksi. Tekemäni työt sisälsivät muun muassa vegaani- ja kasvisruokavalion ohjeen lapsiperheille, ruokavalio-ohjeen närästys- ja refluksipotilaille sekä ohjeen ylipainon omahoitoon. Elintarvikelistauksia tuli tehtyä monivitamiineista, sydänmerkkikriteerit täyttävistä välipaloista ja valmisaterioista, välipalavinkeistä sekä munuaispotilaille sopivista kokolihavalmisteista ja maitovalmisteita korvaavista tuotteista. Lisäksi laskin ruokapäiväkirjoja ja tein ateriasuunnitelmia tavoitellun energiansaannin saavuttamiseksi. Paljon pääsin siis tekemään ja ennen kaikkea oppimaan.
Vaikka alan opiskelijana onkin tietoinen siitä, että ravitsemusterapiaan hakeutuu ihmisiä monista eri lähtökohdista, eivätkä potilaat suinkaan ole vain elämäntapasairauksista kärsiviä tai vanhuksia, tuli potilasjakauma itsellenikin osittain yllätyksenä. Kaikista ruuhkaisin oli lapsista ja nuorista vastaava ravitsemusterapeutti, ja hänen vastaanotollaan pääsinkin seuraamaan todella mielenkiintoisia asiakkaita, joita ohjattiin esimerkiksi suun herkkyyksiin sekä lasten valikoivaan syömiseen liittyen. Tärkeimpiä saamiani oppeja harjoittelusta oli ehdottomasti se, mihin opinnoissa kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Harjoittelussa korostui hyvin ne asiat, jotka tulevat päivittäin ja viikoittain vastaan potilastyössä, sekä taas ne opinnoissa esiin tulevat asiat, jotka rakentavat opinnoissa pohjan osaamiselle, mutta joita ei päivittäisessä työssä tarvita. Itselleni tärkeänä oppina korostui se, ettei käytännön työssä tarvitse jokaista pientä solutason yksityiskohtaa muistaa ulkoa. Ymmärrys ongelmien moninaisuudesta sekä taito kohdata ihmisiä on paljon tärkeämpää kuin ulkomuistista tulevat reseptorivaikuttajat ja transkriptiotekijät!
Mikäli harjoittelustani heräsi jotakin kysyttävää, laita rohkeasti viestiä esimerkiksi Retikan Instagramissa tai nettisivuilta löytyvien yhteystietojen kautta!
Kivaa ja ennen kaikkea turvallista kevättä kaikille!
Terkuin Siru, hallituksen varapuheenjohtaja-sihteeri